abstractright abstractright
Uutiset

Meriläjityksen fysikaaliset vaikutukset Haminassa ja Naantalissa

Meriläjityksen vaikutukset vesiympäristöön ovat yleensä selvästi havaittavissa läjityksen aikana. Pidempiaikaisten vaikutusten havainnointi on haasteellisempaa ja niistä on vain hyvin rajallisesti tutkimustietoa.

Sitossa työskentelevän Tiina Vaittisen pro gradu-työssä pureuduttiin juuri näihin pidempiaikaisiin vaikutuksiin. Työn tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaa meriläjitysten vaikutusarvioiden laatimisessa ja perustelemisessa sekä läjityshankkeiden reunaehtojen määrittelyssä.

Työssä keskityttiin kahteen läjitysalueeseen, jotka sijaitsevat Naantalissa ja Haminassa. Naantalin tutkimusalue sijaitsee aivan mantereen ja vilkkaasti liikennöidyn sataman tuntumassa. Haminan kohde on virtausolosuhteiltaan huomattavasti rauhallisemmalla alueella harvassa saaristossa.Molemmilla alueilla läjitykset olivat päättyneet kolme vuotta aiemmin. Sedimenttinäytteiden ja kaikuluotauksella saatujen syvyysaineistojen perusteella selvitettiin, kuinka hyvin läjitetyt massat olivat pysyneet paikallaan.

Työn kirjallisuusosiossa tarkasteltiin meriläjitysten tarkkailuraporttien ja aikaisempien tutkimusten perusteella läjityshankkeiden havaittuja ympäristövaikutuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

Tulosten perusteella Haminan kohde on erinomainen läjitysalue, jolla läjitysmassat ovat asettuneet osaksi merenpohjaa. Läjitetty sedimentti on myös fysikaalisesti selvästi parempilaatuista kuin alueen alkuperäinen hapeton pintasedimentti. Läjityksellä on saatu eristettyä runsaasti happea kuluttava alkuperäinen mätäliejukerros alusvedestä.

Myös Naantalin läjitysalueella massat vaikuttaisivat suhteellisen hyvin stabiloituneilta, mutta tulos ei ole yhtä selvä kuin Haminassa. Tämä johtuu pitkälti läjitysalueella vaikuttavista voimakkaista potkurivirtauksista. Lisäksi läjitetyn aineksen karakterisointi oli Naantalin kohteella suhteellisen vaikeaa, koska läjitetty ja alkuperäinen sedimentti olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaiset.

Pintasedimenttinäytteenotto ja yksinkertainen fysikaalinen karakterisointi osoittautui hyväksi menetelmäksi selvittää läjitysmassojen asettumista. Läjityshankkeiden velvoitetarkkailun yhteydessä otetaan toisinaan sedimenttinäytteitä, mutta niiden analysoinnissa keskitytään yleensä haitta-aineiden pitoisuuksiin. Samassa yhteydessä tehtävä sedimentaation merkkien havainnointi tuottaisi arvokasta tietoa massojen paikallaan pysyvyydestä. Myös syvyysaineistot soveltuvat läjitysalueiden seurantaan, tosin yksistään niiden perusteella on hankala ottaa kantaa topografian muutosten syihin.

Työ oli Liikenneviraston julkinen T&K-hanke.

Tutustu raporttiin