abstractright abstractright
Uutiset

Kaupunkiympäristö viihtyisämmäksi muotoilun ja taiteen avulla

Kaupunkimuotoilulla voidaan kehittää kaupunkiympäristöä, lisätä viihtyisyyttä, parantaa palveluja ja tuoda kaupunkilaiset mukaan kehitystyöhön.

Sitowisen jo vahvaksi perinteeksi kasvava kaupunkimuotoilun Pop-Up –tapahtuma pysähtyi tänä vuonna Tampereelle. Werstaan Bertel-salissa perjantaina 25. elokuuta järjestetty seminaari oli osa Tampereen arkkitehtuurin ja designweekin (TADA) ohjelmaa.

Kaupunkimuotoiluseminaarissa kuultiin alustuksia ja keskusteltiin vilkkaasti muotoilun ja taiteen roolista kaupunkisuunnittelussa. – Muotoilun rooli kaupunkisuunnittelussa onkin moninainen, Sitowisen muotoilujohtaja Mikko Rikala painotti tilaisuutta avatessaan. Hän kertoi, että kuntasektorilla muotoilun vaikuttavuus on ymmärretty. Se näkyy jo muotoiluun liittyvien tarjouspyyntöjen määrän lisääntymisestä.

Toiminnanjohtaja, VTM Salla Heinänen Teollisuustaiteen Liitto Ornamosta kertoi, että mahdollisuudet hyödyntää muotoilua alue- ja infrasuunnittelussa ovat loputtomat. Jokapäiväisessä ympäristössä näkemämme opasteet, sillat tai peltopylväät edustavat omalta osaltaan erinomaista muotoilua. Parhaat esimerkit ovat tulosta monitieteisestä yhteistyöstä ja kestävät hyvin aikaa.

Tarvetta on yhä enemmän nimenomaan palvelumuotoilulle. – Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kannalta tämä on koko ajan kasvava ala.

–Kuntapalvelujen kehittämisen haasteisiin voidaan vastata vain monialaisella yhteistyöllä ja palvelumuotoilulla on siihen paljon annettavaa, Salla Heinänen korosti.

Uusia työkaluja kaupunkisuunnittelun avuksi

Kaupunkisuunnittelun professori, arkkitehti Panu Lehtovuori haastoi kuulijat miettimään, mitä tietoja kaupunkisuunnittelijat työtään varten jatkossa tarvitsevat, miten niitä votsisiin tehokkaimmin kerätä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää.

Miten hyvän kaupunkiympäristön tekijät voitaisiin löytää? Mikä on hyvän kaupunkimeiningin dimensio? On totuttu pitämään selvänä, että toimivassa, viihtyisässä kaupunkiympäristössä on monimuotoisuutta. Ei kuitenkaan vielä riitä, että kaupunginosassa on kymmenen erilaista kuppilaa, on oltava myös museoita, kirjakauppoja, elokuvateattereita, urheilumahdollisuuksia, tori, puisto, erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Ihmisille on löydyttävä erilaisia tapoja olla yhdessä.

Työryhmänsä kanssa Panu Lehtovuori kerää monenlaista big dataa, joiden hyödyntämistä kaupunkisuunnittelussa tutkitaan. Työn alla on konkreettinen työkalu, jolla kaupunkisuunnittelu pääsee tietoihin käsiksi.

Esimerkki Instragramdatasta esitteli tapahtumataajuutta Helsingin eri kaupunginosissa valaisevasti.

–Hyvään kaupunkimeininkiin tarvitaan ilmiöiden monimuotoisuutta, Panu Lehtovuori painotti.

Taidetta kaikille

Samaa mieltä oli läänintaiteilija Ville Pirinen, joka pyrkii osaltaan luomaan Tampereella myös asiaan vaikuttamaan. Onnistuneeksi esimerkiksi hyvästä kaupunkimeiningistä hän nosti heinäkuussa Hiedanrannassa järjestetyn valtakunnallisesti merkittävän urbaanin taiteen tapahtuman Spraycankontrol 2017, jonka aikana suomalaiset ja ulkomaiset taiteilijat maalasivat tuhansia neliöitä tehdasalueen seiniä. – Tämä on juuri sellaista kaupunkikulttuuria, jota haluan edistää. Juuri tällainen taide tekee Tampereen vetovoimaiseksi.

Ville Pirinen toivookin, että ns. korkeakulttuurin lisäksi vapaamuotoinen outo sekoilu otettaisiin huomioon kaupunkihyvinvointia kasvattavana tekijänä. Kaikenlaiseen kulttuuriin panostaminen, erityisesti kaupunkilaisten omaan kulttuuriin tekemiseen rohkaiseminen maksaa itsensä hänen mukaansa moninkertaisesti takaisin.

Tampere tunnetaan valoistaan

Projektipäällikkö Markus Joonas jos kuka tuntee Valoviikkojen historian kuin omat taskunsa. Hän on nimittäin tehnyt niiden kanssa töitä vuodesta 1999 alkaen ja vastannut myös Valoviikkojen uudistamisprojektista.

Valoviikot ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet melkoisesti. Ensimmäiset Valoviikot järjestettiin syksyllä 1966 ja ne kestivät runsaat kolme viikkoa. Nykyisellään valoja ihastellaan 4,5 kuukautta. Sähkösyöpöistä, mutta lämpimänsävyisistä hehkulampuista, joita muuten oli lopulta kaikkiaan 22 500, siirryttiin aikaa myöten kolmen watin energiatehokkaisiin ledeihin. Viimein tuli aika perinpohjaisen uudistuksen, sillä vanhat valaisinrakenteet eivät olleet enää ulkokäytössä turvalliset. Samalla oli hyvä myös uudistaa valoviikkojen ilmettä.

Todella mielenkiintoiseksi Markus Joonaksen työ Valoviikkojen kanssa kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun perinteisiin valokuvioihinsa sydänjuuriaan myöten kiintyneet tamperelaiset toden teolla havahtuivat edessä oleviin muutoksiin. – Eläinhahmot ovat tärkeitä ja ne palautettiin suunnitelmiin, Markus Joonas kertoi.

Valoviikot muodostuu viidestä teemasta siten, että eri alueista tulee yhtenäinen ja tyylikäs kokonaisuus. Yksi teemoista on valogalleria, jossa hyödynnetään keskustan rakennusten tyhjiä seinäpintoja. Kiinteistönomistajat ovat Markus Joonaksen mukaan yleensä lähteneet mielellään valoteoksien toteuttamiseen mukaan. Kaduille tulee nykyisin myös kesäksi pois purettavia ääntä tuottavia interaktiivisia valoteoksia.

Valoviikkojen upeisiin teoksiin päästään tutustumaan taas lokakuun lopussa.

Teksti: Dakota Lavento