abstractright abstractright
Uutiset

Ylijäämämaat muuttuvat ongelmasta mahdollisuudeksi

Helsinki voi viime vuonna valmistuneen kaivumaiden kehittämisohjelman perusteella säästää jopa satoja miljoonia ylijäämämaiden määrää vähentämällä ja niitä järkevästi hyödyntämällä.

– Ylijäämämaathan ovat olleet ongelma siitä lähtien kun Jussi iski kuokan maahan ja mietti, mihin sen turpeen pistäisi, Siton Rakennuttaminen-toimialan toimialajohtaja Anton Palolahti hymähtää.

Jos ylijäämämaiden ongelmaa on ihan konkreettisesti ihmetelty Suomenniemellä suo kuokka ja Jussi -ajoista alkaen, pitkään niitä on ollut miettimässä Sitokin. Syynä on tietysti Helsingin ainutlaatuinen merellinen sijainti naapurikuntiensa puristuksessa.

Ensimmäisen kaivumaiden selvitystyön Sito teki Helsingin kaupungille jo vuonna 2004. Sitä seurasi kaivumaiden nettipohjaisen maapörssin toteutus vuosina 2004-2008.

– Ylijäämämaat ovat pitkään olleet Helsingille siunaukseksi ja se on pystynyt niiden ansiosta laajentumaan merelle. Kaikkea, erityisesti savimaata mereen ei kuitenkaan voi kipata. Naapurikaupungeilla Espoolla ja Vantaalla on omat maakaatopaikkansa, mutta Helsingillä ei, Palolahti selvittää.

Pitkän aikavälin ratkaisuja

Ongelma on kärjistynyt hiljattain, kun Vantaan maakaatopaikkaa ei ole enää voitu helsinkiläisen ylijäämämaan läjittämiseen käyttää. Ylijäämämaalle on jouduttu keksimään sijoituspaikkoja joskus hyvinkin kaukaa. Selvää on ollut, että ongelmaa olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja olisi löydettävä aivan uudenlainen, kaukonäköinen ja hyvin pitkän aikavälin ratkaisu.

Siinä Sito on voinut olla avuksi.  Helsingin kaivumaiden nykytila selvitettiin vuosina 2008-2014 ja Kaivumaiden Kehittämisohjelma 2014-2017 on käynnissä. Kehitysohjelman perusteella laaditaan parhaillaan toimenpideohjelmaa, joka valmistuu tämän vuoden kuluessa.

Helsingin kaupungin massakoordinaattori Mikko Suominen on saanut muutamassa vuodessa jo paljon aikaan. Kun vuonna 2010 Vantaan maakaatopaikalle kuljettiin vielä puoli miljoonaa kuutiota ylijäämämaata, ei viime vuonna helsinkiläistä kaivumaata tarvinnut millekään maakaatopaikalle kipata laisinkaan.

Massakoordinaattorina Mikko Suominen junailee hyötykäyttöä pois kaivetulle ylijäämämaalle, jos se suinkin on mahdollista ja mieluiten mahdollisimman läheltä kaivualuetta. – On kaikkien kannalta etu, jos liikennettä saadaan vähennettyä ja resursseja voidaan säästää, hän painottaa.

Säästöjä ja resurssien järkevää käyttöä

Kaivumaiden kehittämisohjelman 2014-2017 tiivistelmässä painotetaan, että maa-aineshuolto on kustannus- ja ekotehokkaan rakentamisen perusedellytys. Ylijäämämaiden määrää vähentämällä ja järkevästi hyödyntämällä Helsingin kaupunki voi vuosittain säästää 5-10 miljoonaa euroa yleisten alueiden rakentamisen kustannuksista.

Uusiutumattomia maa-aineksia on käytettävä säästeliäästi ja tehokkaasti. Suomessa käytetään maa-aineksia asukasta kohti toiseksi eniten Euroopassa, kaikkiaan noin 120 miljoonaa tonnia vuodessa.

Helsingin rakentamisessa on muodostunut vuosittain 800 000 tonnia pilaantumatonta ylijäämämaata, jota ei ole hyödynnetty kaupungin alueella. Niistä aiheutuu nykyisillä kuljetuskustannuksilla ja vastaanottohinnoilla 25 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset.

– Ylijäämämaita voidaan käyttää kolmella tapaa. Niitä voidaan käyttää maatäyttöihin. Voidaan perustaa maakaatopaikkoja tai materiaalia voidaan kierrättää. Käytännössä kaikkia on tietysti sovellettava aina tarpeen mukaan, Palolahti huomauttaa.

Kaivumaiden kehittämisohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden tavoitteena on Helsingin kaupungin maanrakennuskustannusten ja maa-ainesten kuljetusmatkojen puolittaminen vuosien 2014 – 2017 aikana vuoden 2010 tasosta. Tavoitteena on esimerkiksi hyödyntää kaivumaita mahdollisimman paljon jo paikan päällä. Maankaatopaikoille ei saa viedä sellaisia maa-aineksia, joita voidaan hyödyntää muussa rakentamisessa sellaisenaan tai jalostettuina. Kaava- ja toteutusvaiheen yhtenä tavoitteena tulee olla ylijäämämaiden muodostumisen minimoiminen ja hyötykäyttöön kelpaava materiaali  maksimoidaan. Ekotehokkaalla maa-ainesten massahallinnalla voidaan saavuttaa 2-4-kertainen kustannus-hyötysuhde suunnittelemattomaan tilanteeseen verrattuna.

Kalliita pohjavahvistuksia ja massanvaihtoja voidaan osalla alueista korvata esimerkiksi esikuormituspenkereillä, jos hyötykäyttöön kelpaavaa maa-ainesta voidaan varastoida työmaalla 2-5 vuotta ennen rakentamista. Virkistysalueiden, puistojen ja meluvallien rakentamisessa voidaan hyödyntää maa-aineksia niin, että kaupunkilaisten viihtyisyys lisääntyy. Loppusijoitus maisemarakentamiseen mahdollistaa sellaisten harrastus-toimintaa ja ulkoilua palvelevien alueiden toteuttamisen, joita ei voisi toteuttaa ilman, että käytössä on ylijäämämaita.

Uudenlaista yhteistyötä

Palolahti sanoo, että projekti on ollut oikein loistoesimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun suurta ongelmaa ryhdytään yhdessä käymään läpi. – Aikaisemmin kaupungin virastot olivat kyllä hyvin tienneet, mitä kaivumaat niiden kohdalla merkitsivät, mutta nyt, kun kokonaiskuva paljastui, asia avautui aivan uudella tavalla  ja syntyi aivan uudenlaista vuoropuhelua. Olemme järjestäneet seminaareja ja avanneet uudenlaisia yhteistyönmuotoja eri toimijoiden, naapurikaupunkien ja urakoitsijoiden välillä. Mukana ovat esimerkiksi Helsingin Energia ja HSY, joilla on paljon kaivuprojekteja ja joilta syntyy paljon ylijäämämaata, Palolahti kertoo.

– Keskustelun lisääntyminen ja uusien ideoiden heittely on ollut sellaista positiivista plussaa projektissa, Suominen lisää.

Teksti: Dakota Lavento