SITO

Ulkoisten kustannusten avulla voidaan tunnistaa liikennemuotojen suurimmat vaikutukset ja vertailla eri liikennemuotoja keskenään. Ulkoisten kustannusten käsitettä voidaan hyödyntää esim. väylämaksujen asettamisessa ja liikenteen hinnoittelussa (esim. ruuhkamaksut). Ulkoiset kustannukset huomioidaan myös hankearviointien ja hyöty-kustannuslaskelmien yhteydessä.

Liikenteen negatiivisia ulkoisvaikutuksia ovat esim. päästöt, melu, tärinä, ruuhka ja onnettomuudet. Positiivisia ulkoisvaikutuksia ovat liikenteen vaikutukset talouskasvuun ja kilpailukykyyn. Joukkoliikenteessä positiivinen ulkoisvaikutus syntyy, kun lisämatkustajan ansiosta palvelutaso kasvaa kaikilla joukkoliikenteen käyttäjillä.

Vaikutukset ja niiden kustannukset

Liikenteen ulkoisvaikutuksia on tutkittu paljon, mutta tutkimus on keskittynyt vain muutamiin ulkoisvaikutuksiin, kuten pakokaasupäästöihin ja onnettomuuksiin. Myös ilmastonmuutoksen ulkoisia kustannuksia on tutkittu paljon, mutta niiden määrästä ei olla vielä yksimielisiä.

Vähemmän tutkittuja ulkoisvaikutuksia on esimerkiksi junaliikenteestä aiheutuva tärinä. Tärinän ulkoisten kustannusten arviointi on haasteellista. Tärinä on junaliikenteessä meluun verrattavissa oleva haitta, eikä sitä tulisi sivuuttaa kustannuksista keskusteltaessa.

Liikenteen merkittävimmät ulkoisvaikutukset vaihtelevat liikennemuodosta, paikasta ja ajasta riippuen. Tieliikenteen merkittävimmät ulkoiset kustannukset ovat ruuhka, onnettomuudet, pakokaasupäästöt ja melu. Rautatieliikenteessä merkittävin ulkoisvaikutus on dieselvetoisen junaliikenteen pakokaasupäästöt ja tämän jälkeen tulevat melu, tärinä ja kasvihuonekaasupäästöt. Lentoliikenteen suurimpia ulkoisia kustannuksia ovat ilmastonmuutoskustannukset ja ns. epäsuorat ulkoiset kustannukset. Laivaliikenteen ulkoisia kustannuksia on tutkittu vähän.