Lahden hiljaiset alueet
Vuonna 2010 Sito teki yhteistyössä Lahden kaupungin kanssa Lahden hiljaisten alueiden kartoituksen. Tarkoituksena oli selvittää Lahden kaupungin alueella sijaitsevat hiljaiset alueet, luokitella ne asiantuntijoiden muodostaman kriteeristön perusteella sekä esittää alueille maankäyttöä ohjaavat kaavasuositukset käynnissä olevan yleiskaavoitustyön tueksi.
Hiljaiset alueet kartoitettiin maastotietokantaan, ilmakuviin, suojelu- ja virkistysaluetietoihin sekä nykyisen ja suunnitellun maankäytön tietoihin perustuneen paikkatietoanalyysin avulla. Lisäksi työssä käytettiin hyödyksi Lahden alueelta aiemmin tehtyjä melu-, äänimaisema- sekä hiljaisten alueiden selvityksiä.
Lahden kaupungin hiljaisten alueiden kartoituksen työmenetelmänä käytettiin poissulkevaa tiedonlouhintaa, jossa selvitysalueesta poistettiin alueita, jotka luonteensa tai toimintojensa puolesta eivät täytä hiljaisen alueen kriteeristöä. Lisäksi merkittävien melulähteiden, kuten teiden ja rautateiden, vaikutusalueella sijaitsevat alueet poistettiin. Nykyisiin olosuhteisiin perustuvien poistojen ohella kartoituksessa huomioitiin myös asema- ja osayleiskaavojen mukainen tuleva maankäyttö.
Esiin nousseet kohteet luokiteltiin alueiden käytön mukaisiin luokkiin. Maankäyttöön perustuvan jaon jälkeen kohteet arvotettiin yleiskaavatyöryhmän kanssa muun muassa suojelukohteiden esiintymisen, alueen koon sekä sijainnin perusteella. Kartoituksen tuloksena Lahden alueelta löydettiin 56 hiljaisten alueiden kriteerit täyttävää kohdetta. Saatujen tulosten perusteella esitettiin kohteiden tärkeysluokkiin perustuvat kaavasuositukset laadintavaiheessa olevaa Lahden yleiskaavaa varten.
Hiljaisten alueiden selvittämisen työkaluna voidaan tietokonepohjaisten menetelmien lisäksi käyttää myös ihmisten omien kokemusten keräämiseen ja kartoitukseen perustuvia menetelmiä. Esimerkiksi Siton karttapalautejärjestelmän tai asukaskyselyiden avulla hiljaiset alueet voidaan selvittää myös niiltä alueilta, joilta varsinaista teknistä tutkimustietoa melusta tai äänimaiseman luonteesta ei ole.
Melutasoja voidaan mitata ja määrittää desibelein, mutta usein hiljaisuuden kokemiseen vaikuttaa myös äänimaisema sekä ympäristö, josta hiljaisuutta etsitään. Hiljaisuus on myös suhteellista ja kokemuksellista. Se voidaan mieltää äänien puuttumiseksi mutta myös tilanteeksi, jossa koetun äänen luonne poikkeaa totutusta.














































Ins. AMK