SITO

Tutkimuksessa tarkasteltiin Itä-Suomen alueella sijaitsevien automaattisten nopeudenvalvontajaksojen ajonopeuksia ja liikenneonnettomuuksia. Tutkimus tehtiin ennen-jälkeen -tutkimuksena liikenteen automaattisten mittauspisteiden (LAM) sekä onnettomuusrekisterin tietojen perusteella. Tulosten luotettavuus arvioitiin testaamalla tulokset tilastollisesti. Tutkimus käsitti kahdeksan vuosina 1997-2005 toteutettua automaattivalvontajaksoa valtateillä 5, 6 ja 9. Valvontajaksojen yhteispituus on noin 320 km.

Eniten automaattivalvonta näytti parantaneen liikenneturvallisuutta tolppien läheisyydessä. Erityisesti kameratolppien läheisyydessä tapahtuneet henkilövahinkoon johtaneet risteämis-, kääntymis- ja peräänajo-onnettomuudet vähenivät. Tolppien sijaitessa usein vaarallisimmissa liittymissä, näyttää niiden vaikutus siten olleen toivotunlainen. Kameratolppien välillä merkittävin muutos tapahtui henkilövahinkoon johtaneissa yksittäisonnettomuuksissa.

Henkilövahinkoon johtaneet onnettomuudet vähenivät keskimäärin 11:llä onnettomuudella vuodessa eli noin 22 %:lla ja kuolleiden määrä väheni keskimäärin 4,6 kuolleella vuodessa eli noin 42 %. Lisäksi onnettomuuksien vakavuus pieneni 34 %. Onnettomuusmäärien vähenemiin vaikuttivat todennäköisesti automaattivalvonnan lisäksi ainakin tutkimusaikana tehdyt nopeusrajoitusmuutokset.

Verrattuna Suomen valta- ja kantateihin liikenneturvallisuus näyttäisivät parantuneen tutkituilla tiejaksoilla hieman enemmän kuin Suomen valta- ja kantateillä keskimäärin.

Nopeustarkastelujen perusteella ajoneuvojen nopeudet laskivat valtaosassa mittauspisteitä automaattivalvonnan toteuttamisen jälkeen. Kevyiden ajoneuvojen keskinopeudet alenivat sekä talvi- että kesäkausilla heti valvonnan toteuttamisen jälkeen kesällä keskimäärin 1,8 km/h. Tarkasteltaessa pidempiä ajanjaksoja ennen ja jälkeen valvonnan toteuttamisen, alenemat olivat kesänopeuksissa keskimäärin 2,2 km/h ja talvinopeuksissa 1,6 km/h.

Raskaan liikenteen keskinopeudet alenivat heti valvonnan toteuttamisen jälkeen kesä- ja talvikaudella keskimäärin 1,0 km/h. Pidemmällä tarkasteluajalla nopeudet alenivat kesällä keskimäärin 1,2 km/h ja talvella 0,9 km/h.

Tulokset osoittavat, että kevyen ajoneuvoliikenteen ajonopeudet laskivat raskaiden ajoneuvojen nopeuksia enemmän. Joissakin yksittäisissä pisteissä vaikutukset olivat vähäisiä tai nopeudet nousivat hieman. Nopeuksien nousua tapahtui eniten raskaan liikenteen talvinopeuksissa, joihin automaattivalvonnalla voidaan vähiten vaikuttaa johtuen mm. nopeuksien alhaisemmasta tasosta jo ennen valvonnan toteuttamista. Nopeuksien hajonta pienentyi valtaosassa pisteitä, mikä osoittaa liikennevirran nopeuksien tasoittuneen.

Ylinopeutta ajaneiden osuus vähentyi kesällä yhteensä keskimäärin 6,0 % (vaihteluväli -15,3...-0,4 %) ja talvella 7 pisteessä keskimäärin 5,5 % (vaihteluväli -13,7...-0,5 %). Suurta ylinopeutta (yli 20 km/h) ajaneiden osuus vähentyi vastaavasti kesällä keskimäärin 1,5 % (-3,5...-0,2 %) ja talvella keskimäärin 1,0 % (-4,2...-0,1 %).   Suurta ylinopeutta ajaneiden määrä laski eniten 80 km/h nopeusrajoitusalueella.

Tutkimus tehtiin Tiehallinnon Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen tiepiirien toimeksiannosta. Tutkimustyöstä vastasi konsulttiyhteenliittymä Sito Oy ja Destia. Tutkimusraportti julkaistaan Tiehallinnon internet-sivuilla..

Lisätietoja:

Konsultti
Sito Oy, DI Noora Airaksinen, p. 020 747 6746

Tiehallinto
Liikenneturvallisuusasiantuntijat
Jarmo Tihmala, p. 0204 22 5184 (Savo-Karjalan tiepiiri) tai
Jussi Pitkälahti p. 0204 22 6257 (Kaakkois-Suomen tiepiiri)